maanantai 18. joulukuuta 2017

Taatelikakkua (ja tonttupohdintaa)


Työkavereille päätin kans tehdä itse kaikki joululahjat. Muistelin, että yksi työkavereistani oli jo pitkään haaveillut taatelikakusta. Siksipä olikin helppo päättää mitä hän saa saaristolaisleivän kaverina lahjaksi. Ja kun Vilijaana sopivasti leipoi myös taatelikakkua, niin löytyi ohjekin sieltä näppärään.
Mulla taisi vaan olla hieman liian iso vuoka tai sit jostain syystä mun taikina ei uunissa noussut tarpeeksi, koska kakku jäi aika matalaksi, mutta mitäpä tuosta. Ainakin se tuli ehjänä vuuasta ulos ja makuhan se kaiken ratkaisee! 😋 Ja eipä kai sitä sinkkumies niin isoa kakkua edes tarvitse! 😁

Taatelikakku


1 pss (200 g) pehmeitä taateleita
1,5 dl vettä
1,5 dl sokeria
150 g voita
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
3½ dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta

Laita taatelit pieneen kattilaan. Lisää sokeri ja vesi. Anna seoksen kiehua hiljalleen, kunnes taatelit pehemenevät ja muuttuvat sosemaiseksi. Lisää joukkoon paloiteltu voi ja anna sen sulaa seokseen. Halutessasi vähän "muussaa" taateleita vielä sauvasekoittimen kanssa.
Lisää haaleaan seokseen kanamunat ja vaniljasokeri.Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne lopuksi, hyvin sekoittaen taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa n.tunnin verran. Kokeile kypsyyttä ja tarkkaile ettei kakku tummu päältä.

Taatelikakku on siitä kiva leivonnainen, että sen voi valmistaa jo hyvissä ajoin etukäteen. Se säilyy mehevänä ja kosteana useita päivä, jopa viikkoja kun sitä säilyttää jääkapissa.



Tiedättekö tunteen, kun välillä tulee pohdittua jotain elämän kannalta tosi oleellisia asioita. Esimerkiksi eilen pohdin saunassa tätä tämän vuoden hittijoulutuotetta - tonttuovea. Että miten ihmeessä muka tontut mahtuvat siitä tulemaan sisälle...?! Itse näen tontun sellaisena noin 130 cm pitkänä, hieman pyöreänä olentona, jolla on harmaa harottava parta ja sellaiset punaharmaat vaatteet. Ja ne on aina miehiä.
Nämä mun mielikuvitustontut ei kyllä mahtuisi sellaisesta pienestä tonttuovesta kulkemaan. Ehkä meiltä ei juuri siitä syystä tälläistä ovea löydy. 😂 Ennemmin jätän vaikka ulko-oven pikkasen raolleen, jotta siitä pääsee sisään. Tosin siinä on vielä yksi iso karvainen otus harhautettavaksi ennen sisään pääsyä, mutta kyllähän tontut keinot keksii... 😁


Ja eihän tontuilla, ainakaan mun ajatusmaailmassa, edes hirveästi ole asiaa sisätiloihin. Nehän tirkistelevät ikkunoista ja katsovat, että ollaanko täällä kilttejä. Ja raportoivat sitten joulupukille. No joskus kyllä mamman luona oli käynyt tirskistelijätonttu jättämässä pikkujoulupaketit, mutta nekin menivät aina jostain syystä mammalle eivätkä koskaan käyneet meillä kotona.


Niin että olenkohan minä ihan hakoteillä omien tonttu-ajatusten kanssa vai sittenkin ehkä nämä tonttuoven keksijät? Vai ovatko tontut juuri sen kokoisia joksi ne itse mieltää...?! Kas siinäpä pohdittavaa näin joulun alla.... 😊


Vai olenkohan vaan ottanut tämän joulun vähän liian vakavasti, kun ylipäätään mietin näin ihmeellisiä asioita.... 😂

Nimimerkillä
Hämmentynyt 33 vee
 

5 kommenttia:

  1. Hauskoja pohdintoja...juuri Äitini kanssa puhuttiin,että tontut on meille olleet aina miehiä,siis meidän mielikuvissamme.:) tonttiovea en ihsn ymmärrä juuri tästä syystä vai onko se kotitontille tms.joka olisi sitten pikkuruinen vai....kiva että satuin kakkua tekemään sopivasti,kyllä luulen että vuokasi on iso tähän taikinamäärään,onani on toosi vanha ja n.1,5 l jos ei piemempikin pitää tarkistaa

    VastaaPoista
  2. Voi anteeksi taas nuo kirjoitusvirheet...nolo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työkavereilta sain täystyrmäyksen että olen ihan päästäni pimeä kun tälläisiä mietin! :D Onneksi yksi ystäväni otti minut ihan tosissaan ja pohdittiin yhdessä tätä asiaa. Hänen mielestään tontun ovat paljon lyhyempiä kuin minun arvioni, mutta kuitenkin sen mittaisia, että tonttuovista eivät kumartumatta mahtuisi.
      Ja kirotusvireitä sattuu itse kullekin aina välillä - nou hätä ♥
      Mua jäi tämä asia niin paljon vaivaamaan että lainasin kirjastosta tonttukirjan :D jossa kuvailtiin tontut ihan juuri niinkuin minä ne kuvailin, mutta tontun kuulemma erottaa ihmisestä siitä, että niillä ei ole napaa, eivätkä ne jätä jälkeensä varjoja. :D Tästä lähtien pitää siis kaikkien vähänkin tontuilta näyttävien pyytää näyttämään napansa.... ;)

      Poista
  3. Taatelikakku on yleensä keittiön puolelta löytyvä herkku ja tontut talojen ulkopuolella, näin olen tontuista aina ajatellut. Mielikuvani on yhtäpitävä sinun tonttukuvauksesi kanssa.
    Eivätkä ne tontut tonttuovia ulko-olentoina käytä.

    Ennen aikaan tonttuja kerrottiin olevan enemmänkin, kuin nämä joulunaikaan liikkuvat.
    Oli kotitonttuja, saunatonttuja, pihatonttuja, jotka vastasivat esim. eläinten turvallisuudesta. Meillä onkin saunassa pikkuinen tonttu turvaamassa saunarauhan- ja hyvät löylyt. Ihana jouluinen pohdinta, mukava alku päivälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin tutustua tähän tonttuasiaan perusteellisimmin. Tosiaan entisajan ihmiset osaisivat kertoa paljonkin noista tontuista. Saunatontusta minäkin olen kuullut. Mutta ihana myös tuo pihatonttu joka vastaa eläinten turvallisuudesta ♥
      Lapissa puhutaan edelleenkin maahisista. Kai nämä tontut ovat vähän samaa kategoriaa...?!?

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)