Tämä Daim-kakku on ollut "to-do -listalla" jo vaikka ja kuinka kauan. Mutta jotenkin tuo valkosuklaan ja Daimin liitto on askarruttanut - tuleeko siitä sittenkin liian makea kakku?! Nyt se on todistettu, ei tullut liian makeaa. Jopa tuo meidän isäntä, joka ei ole mikään supermakeanystävä kehui tämän kakun maasta taivaaseen. Kakkua on tehty useammassakin blogissa. Ohjeen nappasin kuitenkin talteen Rakkaudesta ruoanlaittoon -blogista, kiitokset siis sinne inspiraatiosta!
Tein kakun 23 cm irtopohjavuokaan. Hienomman, korkeamman kakun saa kun tekee 18 cm vuokaan. Tai vaihtoehtoisesti suosiolla tuplaa ainesten määrän.
P.S. Jos haluat tehdä gluteenittoman kakun, vaihda keksit gluteenittomiin.
Valkosuklaa-Daimkakku
Pohja:
200 g Dominokeksejä
75 g Voita
Täyte:
2 dl Kuohukermaa
200 g Mascarponejuustoa
200 g Vaniljarahkaa
2 Isoa daimia
100 g Valkosuklaata
2 tl Vaniljasokeria
4 Liivatetta
Tilkka vettä
(Päälle n. 1dl kuohukermaa ja 1 daim)
Murskaa keksit pieneksi muruksi ja sulata voi. Yhdistä, sekoita hyvin ja painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen ja sulata suklaa miedolla lämmöllä mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita sula suklaa kulhossa mascarponen ja vaniljarahkan kanssa. Mukaan voi lisätä myös pieneksi pilkotut daimit. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää vaniljasokeri.
Kuumenna vesitilkka kattilassa ja sekoita hyvin puristetut, pehmenneet liivatteet siihen. Älä kuitenkaan keitä seosta. Kaada seos hiljalleen mascasponeseokseen ja lisää viimeisenä kermavaahto.
Kaada seos keksipohjan päälle, levitä tarvittaessa tasaisemmaksi ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljän tunnin ajan. Koristele halutessasi esim daim-murulla, kermavaahdolla ja daimpalasilla.
Mietin muuten usein kylässä ollessa, kun joku sanoo, että "onpa makea kakku, eihän tätä saa syötyä edes paljoa". Kuinka paljon sitä kakkua sit oikein pitäis saada syötyä...?! Eiköhän se yksi pala kuitenkin ole ihan riittävästi...?! Eri asia jos leivot pienelle porukalle ison kakun, on kivakin kun porukka syö paljon. Mutta jos isolle joukolle leivot, niin jos olettais että kaikki saa todella ison palan kakkua ja ehkä vielä toisenkin, niin sitähän sais juhliin leipoa yhden kakun per vieras. Vai onko se ehkä sittenkin vaan joku ihmisten toteamus kakun makeudesta, jonka ei ole tarkoitus sen enempää tarkoittaa mitään...? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)